Heissan toverit, olen ihme kyllä edelleen elossa. Koulua on jo takana jonkun verran, ja suureksi ihmeeksi olen todennut, että meidän luokka on oikeasti mahtava. Stereotyyppinen ajatuskuvani hiljaisista, antisosiaalisista nörteistä murskautui. Porukka on tosi mukavaa, meillä on samassa solussa yhteensä 3 meitä pelilukiolaisia (yhteensä solussa siis 6 henkilöä tällä hetkellä) joten keittiönpöytä usein vallataan koneiden kanssa, ja lani-illat noitten huoneessa ei ole mitenkään enää uutta. Uusi, melko itsenäinen elämistapa täällä on ollut oikeastaan helpotus. Pelkäsin etten kestäisi vastuuta joka täytyy ottaa enkä kuitenkaan osaisi esimerkiksi ostoksiakaan tehdä mutta melko helppoahan tämä on! Mitä nyt pientä opiskelijabudjettiin tottumista pitänyt kestää. Itse koulu muuten on ollut tähän mennessä myös yllättävän mukavaa. Käytiin tuossa joku päivä tunnilla katsomassa pressinä Kick-Ass 2 elokuvissa, joka tosiaan tulee tänään Suomessa ensi-iltaan. Not complaining, kyllä mulle kelpaa elokuvapäivät vallan mainiosti. Lukio mahtuu myös hyvin tuohon amiskan rinnalle, kun ei tosiaan ainakaan tässä jaksossa ole kuin vain ruotsia ja psykologiaa sekä amiskalla fysiikkaa.
Mites teidän koulut on alkanut?
Täähän alkaa näyttämään kohtapuoliin asutulta ainakin mun puolesta
Rakas käärmetalo
Olohuonetta sohvalta käsin sekä keittiö. Asun kätevästi suoraan keittiöön johtavassa huoneessa, fuck yeah
Tultiin kaks tuntia liian aikaisin ekana päivänä joten meidät tungettiin "akvaarioon", eli pömpeliin jossa oli vitusti liikaa näitä kavereita. Yritäppä siinä sitten lepäillä.
Selvisin viimein lataamaan paremman version Saista, joten nyt kelpaa tuherrella taas yeyeee
Kesäloma alkoi, ja näköjään kesäloma meni. Liian nopeasti minun makuun ainakin. Sinänsä odotan innolla muuttoa (ensi viikolla jo, apua! Jaksan selittää tästä koko ajan varmasti pari tulevaa päivää) mutta tottakai se myös kammottaa. En ole ikinä kokenut itseäni kovin vaikeahoitoiseksi, mutta tässä lähiaikoina olen tajunnut, että omillaan asuessa täytyy ihan oikeasti TEHDÄ asioita. Ja kaiken lisäksi siinä ohella myös tutustua ihmisiin, tottua uuteen kouluun ja opetella ihan arkipäiväisiä juttuja, kuten ruoan suunnittelu ja kulkureitit. Huh, on se ollut helppoa. Edelleen jaksan ihmetellä myös sitä, kuinka uskalsin muka ihan oikeasti edes hakea eri paikkakunnalla sijaitsevaan kouluun. Ja nyt olen muuttamassa jo? Hullua. Ehkä saisin sisäistettyä tämän paremmin, jos alkaisin jo pakkaamaan. Kattilat, astiat ja vaatteet sun muut odottavat kasaamista. Itse en ole tästä urakasta pahemmin innostunut. Jos muistan, otan lähtöpäivänä jopa kuvia jonkun verran ja teen kerrankin kunnollisen päiväpostauksen ensimmäisistä päivistä. Wow.
Olo on ollut oikeastaan mahtava näin viimeviikkoina. Ehkä tieto, että viimein pääsee eroon tästä mahdottomasta laiskasta elelystä antaa energiaa. Jostain olen myös onnistunut saamaan aidosti paljon itsevarmemman asenteen. Uskallan puhua enemmän ja olla murehtimatta niin paljoa kaikesta. Viimein olen melko tyytyväinen! Katsoo nyt kuinka kauan tätäkin kestää, sillä pessimistinen puoleni jaksaa aina muistuttaa siitä, ettei koskaan kannata olla liian tyytyväinen mihinkään, hah. Piirtäminen on kyllä jäänyt aikalailla ikävä kyllä, mutta luettuani Attack on Titanin olen melko varma, että piirtointo pikkuhiljaa palailee. Damn, those uniforms. Ei ole varmaan suuri salaisuus, että kaikenlaiset sitomistouhut ja muut perversiot kiinnostavat minua, ja kyseisen sarjan puvustus tarjoaa täydellisiä mahdollisuuksia, ke ke ke... click
Satuin tosiaan myös eksymään Animeconiin tänä vuonna. Oli mahtava viikonloppu, tattista ihmiset keihin satuin törmäämään! Olin aivan liian laiska ottamaan tarpeeksi kuvia (kunnollisia sellaisia, köh) mutta nämä kelvatkoon nyt:
Heissan. Koska en ole voinut käyttää kunnollista nettiyhteyttä aikoihin, ninjailen itkuparun kanssa karun linkin loppuun, sillä tabletti ei vain millään suostunut lataamaan kuvaa suoraan tähän taikka edes suoraan linkittämään. Taitaa olla jo uhmaikä tällä lapsosella..
http://i.imgur.com/2zJgVX4.jpg
(Kertokaa jos kusin tämänkin, piti ite kirjoittaa tuo osoite. Kaikkea sitä joutuu tekemään)
Jatkossakin varmaan saatte nähdä yhtä huikeaa ja laadukasta piirtojälkeä jos tänne selviän kirjoittelemaan. Reippaana otuksena sentään tein taas pikkumuutoksia sun muuta. Edelleenkään en silti ymmärrä kuinka tällä on lähemmäs parikymmentä sivukatselua per päivä vaikken todellakaan säännöllisesti kirjoita? Tattista toverit. On sellainen fiilis että ehkä jopa voisin yrittää tehdä jonkinlaisia sarjakuvapäivityksiä välillä enemmän. Haastekkin mua odottelis jonka haluaisin toteuttaa piirtämällä mutta nähtäväksi jää selviänkö siihen hommaan. Viime viikot ovat olleet aika kiireisiä omalla tavallaan, sillä kokeita on ollut aivan järkyttävät määrät.
Positiivisena puolena kuitenkin, että aika on myös kulunut melko nopeasti niiden takia, sillä kohtahan se koulukin jo loppuu. Mutta nyt ei ole haikailupostauksen aika, ainakaan vielä. Heh. Potkikaa joku mulle motivaatiota tehdä juttuja joooooko?
Hey there. Ei multa löydy mitään hienoa tekosyytä sille, etten ole vaihteeksi pahemmin kirjoitellut tänne. Mitäh. Mulla on parempaakin tekemistä, kuten esimerkiksi itseni telominen jo pitkään rikkinäisenä olleeseen tuoliin koska olen vain liian laiska siirtämään sitä pois sekä sängyssä pyöriminen. Jep. Ehdottomasti parempaa. Että joo anteeksi ihmiset, jotka olette tätä blogia käynyt ihmeellisen sitkeästi kyylimässä. Eniweis, odotan jo varsin innolla tulevien viikkojen koerumbaa. Pitäisi kai yrittää lukeakkin muttakun "äitiiii mä en haluaaauauauau". Etsikää mulle ystävällisesti motivaatiota käydä koulua tai tämä laiskapaska on kohta vielä pahemmassa kusessa tässä hommassa. Tosin, menee mulla jo periaatteessa vähän paremmin. On sentään jotain mitä odottaa, kuten vaikkapa kesän Animecon tai ihan vaan kotiin lantustaminen pitkän päivän päätteeksi ja heti saa hyvin innokkaan vastaanoton mössöiltä. Onhan sekin toki mukava tunne, että joku edes osoittaa suoraan välittävänsä vaikka kaukana he ovatkin. Oudoltahan se tuntuu näin todella pitkästä aikaa mutta oh well. Kaipa sen taas joku päivä oppii hyväksymään ilman pahempia kyseenalaistamisia.
Tuli myöskin tässä jotenkin typerä fiilis, kun yritin opetella ääntämään aakkosia englanniksi lasten ABC-laulujen avulla. Kyllähän se auttaa mutta huhhuh..
Itselläni ainakin pahimman hankaluudet on juuri A-, E- ja I-äänteiden ääntötavat, jotka menevät AINA sekaisin. Helpottamaan tätä asiaa yritin ajatella sanoja, joiden avulla oikea ääntötapa muistuisi paremmin. Jospa se painuisi mieleen kunhan kirjoitan sen nätisti vaikka tähän muidenkin iloksi tai tuskaksi. Who knows. Huomatkaa myös kuinka tapoin oikeaoppiset foneettiset ääntöohjeet. Phyh, ne on yliarvostettuja. Mennään "suomilinjalla" eli suoraan vaan.
I [ai] - Esim. sanottaessa "I will" //ai will
A [ei] - Mm. sanassa "take" //teik
E [i:] - Esim. sanassa "tea" //thii
Ja tättärää, syntyy näppärä lause "I will take tea". Ai vitsi mä oon nokkela otus, eiksje? Huomatkaa että kirjoitin tämän sitten kolmelta yöllä. En ota vastuuta päidenne sekoittamisesta.
