Liian usein törmää siihen, että ihmisiä arvostellaan toiselta kuulemansa tai vain ulkonäön perusteella. Ehkäpä joku, joka ei ole se koulun suosituin, voi olla todella mukava persoona. Ja usein onkin. Tiedän parikin tapausta joita kuulee haukuttavan melkein koko ajan mutta haluaisin silti tutustua heihin. Ehkä se on sympatiaa. Tai vain puhtaasti mielenkiintoa. Mielestäni kuitenkin jokainen ansaitsee mahdollisuutensa näyttää, millainen itse on. Ei siten, että juttu kiertää tuntemattomien kautta ja siten ratkaisee, oletko suosittu vai et. Ei, en yritä olla mikään puhdas pulmunen. On tätä tullut itsekkin harrastettua. Tosin, nämä henkilöt saivat kyllä tilaisuutensa ja osoittivat kyllä, millaisia ovat.
Enimmäkseen tarkoitan tässä siis henkilöitä, joista ei pahemmin pidetä heidän mielenkiinnon kohteidensa takia. Mielestäni se on paljon satuttavampaa. Mieti nyt. Sinua syrjittäisiin ja haukuttaisiin sen takia, mistä pidät? Ehkä se juuri on niitä harvoja asioita, jotka pitävät sinut selväjärkisenä. Tai vain yksinkertaisesti nautit siitä. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi hevoset, kun kerta näitä heppatyttöjä täältä löytyy (hehe). Mitä luultavimmin hoitohevonen/oma hepo on hyvin tärkeä kumppani. Sen kanssa eletään vaikka mikä olisi. Hyvät ja huonot ajat koetaan yhdessä. Kuvittele nyt tilanne, jossa sinulle naurettaisiin tämän harrastuksesi takia. Muuten olet mukava ja ystävällinen, muttei kukaan sitä huomaa, koska he keskittyvät vain pilkkaamaan tätä 'lapsellisuuttasi'.
Eniweis, tällainen maailma kuitenkin on. Julma paikka, ei siitä mihinkään pääse vaikka kuinka julistaisi muuta. Mikä loppujen lopuksi edes määrää, mikä on 'erilaista' ja mikä ei? Kaikkihan ovat kuitenkin yksilöitä, vaikka samassa rasvakeittimessä paistaisi. En usko, että maailmasta löytyy kahta aivan täysin samanlaista ranskalaistakaan. Jotkut ovat ehkä hiukan kaarevampia, tai tukevampia. Jotkut taas saattavat näyttää melkolailla samanlaisilta, mutta toinen voi olla paljon suolaisempi. Eroja löytyy.
Samalla myös ihmettelen, kuinka niin monet olettavat tietävänsä toisesta kaiken. Tosiasiassa usein heidän oletuksensa ovat täysin vääriä. Vaikka tyttö pitäisikin suuresti poikien seurassa olemisesta, tämä ei samantien tarkoita sitä että hän olisi 'haku päällä'. Ehkä tämä tyttö ei oikeasti pidäkään itseään niin tyttönä, ja nauttii siksi maskuliinisemmasta seurasta. Ehkä hän vain puhtaasti pitää heidän seurastaan, ja arvostaa ystävyyttä. Ei se samantien tarkoita että 'ooh se on ihastunut' jos jonkun seurasta nauttii. Samoin myös pukeutuminen. Otan esimerkin nyt sukupuolesta. Biologisesti tyttönä syntynyt henkilö ei automaattisesti aina oleta itse olevansa tyttö. Eikä hänen ole mikään pakko sukupuoltaan todistaa pukeutumalla miehisesti tai naisellisesti. Jos joku teille ilmoittaa pitävänsä itseään enemmän jonakin toisena, arvostakaa sitä. Se on aivan sama asia kuin kaapista tuleminen, sillä se vaatii rohkeutta. Jos teille tunnustetaan näinkin suuri asia, se on todella luottamuksen osoitus. Älä siis samantien tyrmää ajatusta täysin.
"Pyh, tyttö se on. Eikä se edes NÄYTÄ pojalta ollenkaan"
"Sun pitäisi näyttää enemmän tytöltä jotta sä saisit poikia, duh"
.... Nope.
Pauli kiittää ja kuittaa, tämä narina on nyt ohi. Tuskin sitä kukaan jaksaa lukea kokonaan, puhumattakaan mun selittämisen ymmärtämisestä mutta virtuaalikeksit jokaiselle tähän asti päässeelle joka tapauksessa :D
