Mä viheltelen vaan!

 Heissan toverit, olen ihme kyllä edelleen elossa. Koulua on jo takana jonkun verran, ja suureksi ihmeeksi olen todennut, että meidän luokka on oikeasti mahtava. Stereotyyppinen ajatuskuvani hiljaisista, antisosiaalisista nörteistä murskautui. Porukka on tosi mukavaa, meillä on samassa solussa yhteensä 3 meitä pelilukiolaisia (yhteensä solussa siis 6 henkilöä tällä hetkellä) joten keittiönpöytä usein vallataan koneiden kanssa, ja lani-illat noitten huoneessa ei ole mitenkään enää uutta. Uusi, melko itsenäinen elämistapa täällä on ollut oikeastaan helpotus. Pelkäsin etten kestäisi vastuuta joka täytyy ottaa enkä kuitenkaan osaisi esimerkiksi ostoksiakaan tehdä mutta melko helppoahan tämä on! Mitä nyt pientä opiskelijabudjettiin tottumista pitänyt kestää. Itse koulu muuten on ollut tähän mennessä myös yllättävän mukavaa. Käytiin tuossa joku päivä tunnilla katsomassa pressinä Kick-Ass 2 elokuvissa, joka tosiaan tulee tänään Suomessa ensi-iltaan. Not complaining, kyllä mulle kelpaa elokuvapäivät vallan mainiosti. Lukio mahtuu myös hyvin tuohon amiskan rinnalle, kun ei tosiaan ainakaan tässä jaksossa ole kuin vain ruotsia ja psykologiaa sekä amiskalla fysiikkaa.

Mites teidän koulut on alkanut?

Täähän alkaa näyttämään kohtapuoliin asutulta ainakin mun puolesta

Rakas käärmetalo

Olohuonetta sohvalta käsin sekä keittiö. Asun kätevästi suoraan keittiöön johtavassa huoneessa, fuck yeah

Tultiin kaks tuntia liian aikaisin ekana päivänä joten meidät tungettiin "akvaarioon", eli pömpeliin jossa oli vitusti liikaa näitä kavereita. Yritäppä siinä sitten lepäillä.

Selvisin viimein lataamaan paremman version Saista, joten nyt kelpaa tuherrella taas yeyeee

Yleisfiilistelyä ja mitäh, kuvia kerrankin?

Kesäloma alkoi, ja näköjään kesäloma meni. Liian nopeasti minun makuun ainakin. Sinänsä odotan innolla muuttoa (ensi viikolla jo, apua! Jaksan selittää tästä koko ajan varmasti pari tulevaa päivää) mutta tottakai se myös kammottaa. En ole ikinä kokenut itseäni kovin vaikeahoitoiseksi, mutta tässä lähiaikoina olen tajunnut, että omillaan asuessa täytyy ihan oikeasti TEHDÄ asioita. Ja kaiken lisäksi siinä ohella myös tutustua ihmisiin, tottua uuteen kouluun ja opetella ihan arkipäiväisiä juttuja, kuten ruoan suunnittelu ja kulkureitit. Huh, on se ollut helppoa. Edelleen jaksan ihmetellä myös sitä, kuinka uskalsin muka ihan oikeasti edes hakea eri paikkakunnalla sijaitsevaan kouluun. Ja nyt olen muuttamassa jo? Hullua. Ehkä saisin sisäistettyä tämän paremmin, jos alkaisin jo pakkaamaan. Kattilat, astiat ja vaatteet sun muut odottavat kasaamista. Itse en ole tästä urakasta pahemmin innostunut. Jos muistan, otan lähtöpäivänä jopa kuvia jonkun verran ja teen kerrankin kunnollisen päiväpostauksen ensimmäisistä päivistä. Wow.
Olo on ollut oikeastaan mahtava näin viimeviikkoina. Ehkä tieto, että viimein pääsee eroon tästä mahdottomasta laiskasta elelystä antaa energiaa. Jostain olen myös onnistunut saamaan aidosti paljon itsevarmemman asenteen. Uskallan puhua enemmän ja olla murehtimatta niin paljoa kaikesta. Viimein olen melko tyytyväinen! Katsoo nyt kuinka kauan tätäkin kestää, sillä pessimistinen puoleni jaksaa aina muistuttaa siitä, ettei koskaan kannata olla liian tyytyväinen mihinkään, hah. Piirtäminen on kyllä jäänyt aikalailla ikävä kyllä, mutta luettuani Attack on Titanin olen melko varma, että piirtointo pikkuhiljaa palailee. Damn, those uniforms. Ei ole varmaan suuri salaisuus, että kaikenlaiset sitomistouhut ja muut perversiot kiinnostavat minua, ja kyseisen sarjan puvustus tarjoaa täydellisiä mahdollisuuksia, ke ke ke... click

Satuin tosiaan myös eksymään Animeconiin tänä vuonna. Oli mahtava viikonloppu, tattista ihmiset keihin satuin törmäämään! Olin aivan liian laiska ottamaan tarpeeksi kuvia (kunnollisia sellaisia, köh) mutta nämä kelvatkoon nyt: